Viime viikolla olin tallilla kolme kertaa. Saan nyt muutaman extrapäivän, kun hoidan Novan omistajan kissaa heidän lomamatkansa ajan. :) 

Keskiviikkona tallilla olivat Päivi ja Krisse, Manua ja Lelua kengitettiin. Heidän oli tarkoitus lähteä maastoon ja kysyivät meitä mukaan, mutta meillä oli muita suunnitelmia. Halusin nimittäin jatkaa ratsastuksen teoriasta uudelleen innostuttuani Kyra ja ratsastuksen taito -kirjan harjoituksilla. Laitoin Novan kävelemään kävelykoneeseen siksi aikaa, kun siivosin boxin. Omistaja oli tosiaan sanonut, että Novan voi hyvin laittaa välillä kävelemään siihen pitkät alkuverkat. En ole ennen laittanut hevosia, saati käynnistänyt/säätänyt sellaista vekotinta. Koneessa oli kuitenkin selkeät ohjeet, joten päätin rohkaistua asian suhteen. Nova oli tosi rento asian suhteen, huomasi kyllä, että se on käynyt koneessa ennenkin. Ihan höppänä, käveli siellä niin tohkeissaan, kun kurkin vähän tallin ikkunasta. <3

Ratsastus meni tosi hyvin! Aluksi jatkettiin "kuuliasuusharjoituksia". Novallahan on olympiakuolain ja lähes aina ohjat ovat olleet pikkurenkaassa enkä ole koskenut niihin, mutta nyt vaihdoin ohjat kuolainrenkaaseen, jolloin kuolain ei ole niin vahva. Halusin siis nähdä, totteleeko Nova pidätteitä myös kevyemmän kuolaimen kanssa yhtä hyvin. Ja kyllähän se totteli, oli jopa jollain tapaa rennompi. Menimme tosin melko paljon käyntiä, joten Nova ei juurikaan kuumunut, kuten sillä yleensä etenkin laukan jälkeen on tapana. Käytin tällä kertaa myös kokeilumielessä kannuksia, jotka tosin eivät ehkä osuneet Novaan kertaakaan, koska mun jalat on niin pitkät, että kantapäät roikkuu ties missä Novan mahan alla... :D

Kuuliaisuusharjoituksiksi kutsun harjoituksia, joita tekemällä olisi tarkoitus saada Nova herkemmäksi avuilleni. Kiinnitin huomiota siihen, että löysään ohjasotteen heti, kun Nova reagoi pidätteeseen, eli toisinsanoen muistan palkita Novaa oikeasta reaktiosta. Mieletöntä, miten nopeasti vain hyvin kevyt pidäte riitti pysäyttämään Novan niille sijoilleen sekä käynissä, että ravissa. Oli jopa haastavaa onnistua tekemään niin pieni pidäte, että Nova siirtyisi ravista käyntiin, eikä pysähtyisi. :D Kyra nimittäin muistuttaa, että oikea reaktio, vaikka liian rajukin, täytyy aina palkita (paine = rangaistus, ei painetta = palkinto), eli olisi siis epäjohdonmukaista antaa painetta kylkiin, kun Nova kerran tekee oikein ja hidastaa saatuaan pidättävän avun, vaikkakin liikaa.

Varsinaisina harjoituksina mentiin sulkutaivutuksia ja pohkeenväistöjä. Keskityin erityIsesti antamaan Novalle pohjeavun ja saadessani toivomani reaktion, hellittämään paineen kiitokseksi ja antamaan seuraavan signaalin vasta, kun reaktio hiipuu. Eli esimerkiksi pohkeenväistössä kun Nova rupesi väistämään, käytin pohjetta seuraavan kerran vasta, kun se rupesi kävelemään suoraan. Ja Novahan meni vaikka kuinka monta sivuaskelta yhdellä pohjeavulla! Käsittämätöntä, että en ole kiinnittänyt tällaiseen asiaan huomiota niin pitkään aikaan! Pohje unohtuu helposti kiinni hevosen kylkeen, ja kyllähän se on varmasti puuduttavaa. Nova tuli siis hetkessä huomatavasti herkemmäksi myös pohjeavuille, jolloin sitä oli myös miellyttävämpi ratsastaa. Laukkasimme vasta ihan lopuksi ja ympäri kenttää. Sitä emme ole tehneet aikoihin, sillä siitäkös tämä höyryveturi innostuu. Vaan nytpä meni ihan hyvin. :) Loppukäynnit mentiin lähimaastossa ja siellä oli kyllä vähän kevyet kaviot sitten...

Perjantaina Elina kysyi, lähtisimmekö Novan kanssa kävelymaastoon. Mikä ettei, kiva saada tietää lisää lyhyitä maastoreittejä, joita voisi siis tarpeen vaatiessa mennä yksinkin alku-/loppukäynneiksi. Lenkki lähti tallitielle, kulki hetken matkaa aavistuksen isompaa hiekkatietä pitkin ja poikkesi sitten metsään tehden siellä pienen lenkin ja palaten takaisin hiekkatielle. Nova oli ihan huippu. Ollaan nyt menty jo sen verran maastossa, että alan aavistella sen reaktioita. Kun tunnen Novan jännittyvän, löysään ohjaa ja taputtelen ja silittelen sen kaulaa ja annan rohkaisevasti pohjeapuja, hengitän itse syvään ja istun mahdollisimman rentona, jotta se tarttuisi Novaan.

Elinan poni Ella puolestaan oli aika menevällä tuulella, välillä jäätiin Novan kanssa ihan jälkeen... :D Tallitiellä  takaisinpäin tullessa Ella ei olisi malttanut kävellä neljällä kaviolla enää ollenkaan. Elina piti tosi lyhyet ohjat, Ella nosti pään taivaisiin ja meni milloin mitenkin päin sivuttain ja välillä puoliksi ojassa. Novaan meinasi hippasen tarttua Ellan pompputuuli, mutta annoin sen kävellä pitkällä ohjalla ja rauhoittelin, joten rauhallisena se pysyikin, ihana. Kun palasimme tallille, maneesissa oli myös Venla ja Venlan molemmat ihmiset, eli aika täyttä. Lähinnä ravailimme ja laukkailimme tilan sallimissa rajoissa. Nova meni ihan ok muuten, paitsi nappasi laukasta jälleen aika paljon kierroksia...

Eilen sunnuntaina meillä olikin Hanna Asklöfin valmennus, jonne Krisse oli pyytänyt meitä mukaan. Valmennukseen osallistui kolme ratsukkoa; Krisse ja Lelu, Päivi ja Manu sekä minä ja Nova. Vähänkö mua jännitti. :) Ollaan nyt viisi viikkoa menty Novan kanssa omin päin ja eilen oli totuuden hetki. Pelotti tietysti, että Nova on ihan mahdoton ja mä saan kuulla olevani epäkelpo... Toisin kävi! 

Sain kyydin tallille Päiviltä, joka tulee samalta suunnalta kuin minä. Tallipiha oli autoja täynnä, en ole koskaan ollut tallilla sellaiseen aikaan, jolloin se olisi ollut yhtä täynnä kuin eilen kahden aikaan. Kaikki kottikärrytkin olivat käytössä, joten hain ulkoa kärryt, joita käytetään tarhojen siivoamisessa. Kauhea vilinä ja hälinä jatkuin vielä silloinkin, kun laitoin Novaa kuntoon. Ajattelin, että Nova hermostuu moisesta, mutta se pysyi rauhallisena, mikä rauhoitti muakin. Välillä näinkin päin... <3 Ennen tunnin alkua taluteltiin hevosia maneesissa vartin verran ja kun Hanna tuli maneesiin, noustiin ratsaille ja lähdettiin samantien ravaamaan pääty-ympyrällä, jolla työskentelimme koko tunnin. 

Nova oli aluksi tosi tahmea... Meinasin jo vaipua epätoivoon... En mä ihan tätä tarkottanut, kun kuiskailin tamman korvaan pyyntöjä kunnolla käyttäytymisestä... Onneksi pian siirryttiin takaisin käyntiin ja varsinaisen aiheen piiriin. Ettekä arvaa mitä tehtiin! Mentiin sulku- ja vastataivutuksia. :D Meillä oli Novan kanssa selkeä etulyöntiasema, olimmehan juuri tällä viikolla harjoitelleet sulkutaivutuksia. Niitä siis mentiin ympyrällä, puolet ympyrästä sulku- ja toinen puoli vastataivutusta. Nova meni niin taitavasti ja saatiin paljon kehuja! Välillä vaihdettiin suuntaa ja ravailtiin ympyrällä voltteja, jolloin Hanna kommentoi yleistä ratsastusta. Me saatiin vähän, tai aika paljonkin, noottia kuolaimen alla kulkemisesta. Novan omistaja kertoi jo ensitapaamisella, että Novalla on taipumus mennä aina muodossa kuolaimen alla, joten tiesinhän mä siitä, mutten ollut pitänyt sitä kovin pahana juttuna. Ilmeisesti se kuitenkin on. :D Nova-parka oli ihan ihmeissään, kun Hannan ohjeita noudattaen lyhensin koko ajan ohjaa ja käsiä nostamalla pakotin Novan nostamaan myös päänsä ryntäistä. Löytyihän se "pööfekt" muotokin sieltä sitten ja useampaaankin kertaan, mutta tosi helposti mun kädet valahti liian alas ja Novan pää liian alas ja ohjat liian pitkiksi, hups... Lisäksi sain pari kertaa huomautuksen pitää polvet rentoina irti satulasta, mutta mitään suurempia epäkohtia Hanna ei ainakaan maininnut, huh! :)

Laukattiin myös ympyrällä ja se meni tosi hienosti. Nova nosti laukankin jo toisella yrittämällä. Sillä on jostain syystä tapana lähteä aluksi muutaman kerran juoksemaan pikaravia ennen kuin suostuu nostamaan laukan, mutta nyt siis jo toisella yrittämällä. Laukassa oikea muoto löytyi helpommin ja saatiin paljon kehuja. Laukan jälkeen Nova oli vähän reipas, mikä oli odotettavissakin ja oikeastaan vähän toivoinkin, että Nova nyt käyttäytyisi vähän tuhmasti, että saataisiin vinkkejä siihen isoimpaan ongelmaan. Hanna neuvoin tekemään pitkiä, joustavia, mutta päättäväisiä pidätteitä ja sitten myötäämään, sekä tekemään pieniä voltteja, eli kaikkea sellaista, mitä yleensäkin teen. Nova rauhottui supernopeasti ja kulki rentona, en tiedä mikä sitä vaivasi, mutta näin kuitenkin kävi, eikä Hannakaan siis ehtinyt antaa meille kuin nämä pari ohjetta. :( 

Hyvä Nova silti, ihana tamma. <3 Vitsi mä niin tykkään siitä! Ja mulla on sellainen olo, että Novakin tykkää musta. Se on jotenkin niin luottavainen nykyään kun käsittelen sitä. Siinä valkun jälkeen kun puin sille loimea päälle, tajusin vasta, että teen sen nykyään pitämättä ohjista kiinni ja Nova seisoo silti kiltisti paikallaan. Eikä se muuten, luottamuksesta puheenolleen, enää ollenkaan varo päätään kun harjaan sitä. Kaikkea vastaavaa pientä huomaa aina välillä... ^__^ On jotenkin niin hyvä olo tästä, aletaan pelata ratsain aina vaan paremmin yhteen, sen ihan huomaa, ja jalan me ollaan jo ihan parhaat kaverit! Haluisin vaan rutistaa Novaa koko ajan, kun se on niin kiva!

Keskiviikkona mukaan tallille lähti mun poikaystävä. Oli outoa esitellä paikkoja jollekulle, tallista kun on tullut mulle tosi tärkeä paikka. Siellä vietetty aika on mun omaa aikaan ja aivan kuin irrallaan muusta maailmasta ja sen murheista. Nyt sen näki myös joku täältä "oikeasta maailmasta". 

Matkalla tarhasta talliin.

Nova oli tosi nätisti ja antoi meidän molempien harjata ja hääriä ympärillään, kunhan vain sai näkkärin jos toisenkin tasaisin väliajoin. ;) Ratsastus menikin sit ihan päin honkia. Ajatuksena oli esittää yleisöllemme He:B -kouluohjelma, eli nimenomaan oman tasomme alapuolelta, jotta "näytös" olisi onnistunut. En tiedä mikä meni pieleen, mutta Nova oli ihan kuriton ja mun keskittymiskyky oli myös kateissa. Kaoottisen ratsastuksen jälkeen annoin vieraamme istua Novan selässä loppukäyntien ajan, taluttaen tietysti. Nova kulki nätisti, aivan kuin olisi tajunnut tilanteen muuttuneen luonteen. Mutta eipä siitä sen enempää, muuta erikoista ei tapahtunut. Tässä alla video, jossa näytämme suurinpiirtein ratsukolta. Tästäkin huomaa kuitenkin jo nopealla silmäyksellä, että esim. istun ihan vinossa.
 

Tällä viikolla menin tallille toisen kerran perjantain sijaan sunnuntaina. Oltiin taas sovittu Elinan kanssa maastoilutreffit kymmeneksi aamulla. Mä olin tietysti vasta puolelta tallilla, tosin Elinallakin oli vielä hommat kesken. Päätettiin silti hakea ponit sisälle ja hoitaa tylsemmät jutut ratsastuksen jälkeen. Mentiin sama lenkki kuin viimeksi, mutta toiseen suuntaan. Ravailtiin pidempiä pätkiä kuin viimeksi ja Nova pysyi suhteellisen rauhallisena, ainoastaan laukkapätkän jälkeen metsässä rupesi näkymään mörköjä. :) Voi se oli niin kivaa, olin itse huomattavasti rentoutuneempi kuin edellisellä kerralla, sillä tiesin suurinpiirtein miten Nova käyttäytyy. Voiko oikeesti olla mitään terapeuttisempaa kuin sunnuntairatsastus metsän siimeksessä! <3 Tällä kertaa matkalla tuli vastaan sauvakävelijäpariskunta ja tallitiellä kolme autoa. Nova käyttäytyi mallikkaasti, Ellalla sen sijaan oli hiukan lennokkaampi olo.

Maastossa meni suunnilleen kolme varttia. Kävimme sen jälkeen vielä hetken pyörimässä maneesissa. Siellä oli myös Koru, musta puoliverinen ja selässä ihminen, jota en ollutkaan tavannut. Nova oli ihan ok, lähinnä taivuteltiin ympyrällä ja harjoiteltiin siirtymisiä. Kokeilin hiukan Kyra ja ratsastuksen taito -kirjasta oppimaani harjoitusta, jolla hevonen tulisi herkemmäksi pidätteille ja ihme kyllä, vain muutaman toiston jälkeen Nova pysähtyi ehdottoman tottelevasti ja pienillä avuilla! Sekä käynnissä että ravissa. Vasta laukan aiheuttaman kuumenemisen jälkeen Novasta tuli jälleen pidätteille puolikuuro oma itsensä... ;)

Ihme kyllä, Nova ei hionnut tänään ollenkaan, vaikka puuskutti maastossakin ylämäkien jälkeen. Harjasin tamman, laitoin sille suoraan toppaloimen alla käytettävän kevyemmän loimen paksumman villaloimen sijaan ja toin pellavaseoksen karsinaan. Novan syödessä puhdistin superhuolellisesti valjassaippualla suitset, joista Novan hiotessa on viime aikoina jäänyt inhottavan likaiset jäljet Novan valkoiseen karvaan. Nova odotteli kärsimättömänä karsinassa. Vein sen ulos ja keräsin tarhasta lannat samalla kun Nova mutusti päiväheiniään. Heipatin ja halailin ponia, kävin vielä siivoomassa boxin ja lähdin sitten kotimatkalle.

Perjantaina tallilla olikin paljon ihmisiä. Mietin jo, että nyt menee suunnitelmat uusiksi, maneesi on varmaan ihan täynnä... Siivosin hitaasti ja superhuolellisesti Novan karsinan ja muutenkin "vetkuttelin" tavanomaisissa askareissa, että tallissa jo hääräävät ratsukot pääsisivät maneesiin ja sieltä tulisi porukkaa pois. Paikalla olin ainakin Venla ja sen kaksi ratsastajaa, Elina ja Ella, Ravell (voikko ponimainen ruuna) ja sen toinen ihminen Merkku sekä tämän miesystävä ja raskasrakenteinen suomenhevosruuna Osku ja sen pinkkihiuksinen ihminen. 

Nova söi tarhassa heiniä kun menin hakemaan sitä, eikä ollut niin mielissään joutuessaan jättämään lounaansa kesken. Talli oli jo hiljentynyt kun harjailin Novaa ja laitoin sille taas suojat sekä eteen että taakse. Harmitti, etten päässyt asettelemaan puomeja etukäteen... Mietin, millä saisimme vielä vähän aikaa kulutettua ja päätin, että kävelisimme pitkän alkukäynnin maastossa. Nousin ratsaille pihassa ja lähdimme maneesin takana olevaan metsää. Sieltä tulimme Elinan ja Ellan kanssa maastolenkiltä takaisin tallille. Käännyimme Novan kanssa ensimmäisestä risteyksestä oikealle, kun taas Elinan ja Ellan kanssa olimme tulleet vasemmalta. Tie oli kapea ja rosoinen metsätie, joka jatkui metsän reunassa peltotienä. Kävelimme vähän matkaa peltojen keskellä, mutta taivaalta alkoi tulvia loskaa, joten käännyimme takaisin. Novan vähän puhisi ja säpsähteli, mutta pysyi kuitenkin nahoissaan ja kävelimme koko matkan puolipitkin ohjin. 

Maneesin ovea raottaessani huomasin ilokseni, että ainoastaan Osku ratsastajineen olivat enää siellä. Huikkasin, että onko ok laittaa muutama puomi ja saatuani myöntävän vastauksen, aloin raahata puomeja ja Novaa perässäni edestakaisin. Aika hankalaa. Osku sai pian pitkät ohjat ja he alkoivat lopetella. Nousin takaisin satulaan ja aloimme aikalailla samantien kävellä puomien yli. Huomasin heti, että Novan askel on käynnissä pidempi kuin puomien väli. Aikamme puomien yli käveltyämme, pomppasin taas alas selästä ja siirsin puomeja harppauksen etäisyydelle toisistaan. Osku kopisteli ulos maneesista, jes nyt maneesi oli kokonaan meidän! Sidoin Novan kiinni katsomon reunaan, vaikka tiedän, ettei niin saisikaan tehdä... Näin sain kuitenkin huomattavasti helpommin operoitua puomien kanssa ja vein kentälle myös pari estetolppaa. Takaisin satulaan ja ei muuta kuin ravissa puomien yli. No raviväli puolestaan osottautui liian pitkäksi. Nova joutui ottamaan pienen väliaskeeleen joka kerran puomien välissä. Kaarteessa (kts. edelliskerran kirjoituksen piirustus) puomien etäisyyttä oli tietysti mahdollista vaihdella ratsainkin. 

Pian kyllästyimme molemmat puomeihin ja päätin rakentaa matalan keltaisen ristikon. Jännitti melkolailla, mutta ohjasin Novan ravissa kohti ristikkoa ja se oli niin huomaamaton, että nauratti. Menimme ristikon ravissa muutaman kerran ennen kuin nostin laukan. Laukkasimme hetken pääty-ympyrällä, jotta saisin laukan rullaavammaksi ja Novan koottua. Sitte ohjasin Novan kohti ristikkoa. Yllätyksekseni Nova suhtautui esteisiin melko rauhallisesti! Se oli laukassakin paljon kuuliaisempi kuin tasaisella laukatessa ympäri kenttää! Ja vaikken aluksi omalta jännitykseltäni osannut arvioida askelten määrää ennen estettä, Nova asetteli kavionsa oikein. Mä vain keskityin nousemaan kevyeen istuntaan ja myötäämään ohjista, ihan kuin olisin hypännyt ensimmäistä kertaa. :D Esteen ylitettyämme mua ihan ravisteli mieletön riemu, me tehtiin se! Ja se oli kivaa! Uudestaan! Ja uudestaan me hypättiinkin ja Novakin vaikutti tykkäävän. Se oli niin huippu, vaihtoi laukankin ihan itse niin, että mä sain keskittyä aikalailla vaan siihen, miten päin olen satulassa.

Yksi este kävi pian vähän tylsäksi, joten rakensin vielä toisen, n. 50cm korkean punaisen pystyesteen. Ja sitten hypittiin niitä vuoron perään, tehden välillä pari pääty-ympyrää välissä, jotta saisin kasattua itseni. En malttanut olla nostamatta pystyä vielä, jolloin se oli ehkä 60-70cm korkea. Aivan mahtavaa. Kerran Nova ponnisti kauempaa kuin ajattelin, jolloin olin vähän myöhässä ja nykäisin Novaa suusta, mutta opin nopeasti arvioimaan, kuinka monta askelta Nova vielä ehtii ottaa ennen estettä ja sen mukaan säätelemään myös vauhtia ja askeleen pituutta. Välillä vilkuilin meitä peilistä ja Nova näytti niin hienolta, toisin kuin mä, joka liiottelin istuntaa ja myötäystä ja näytin muutenkin vähän pöhköltä tyhmä virne naamalla. Niin huippu pomppuponi, ihan tohkeissaan näin pienilläkin esteillä. <3 En olisi millään malttanut lopettaa, mutta olimme siihen mennessä ratsastaneet jo melkein kaksi tuntia. Kun avasin maneesin oven, maa oli kauttaaltaan valkoinen ja lumihiutaleita leijaili ilmassa! 

Tallissa ei ollut ketään kun tulimme sisälle. Riisuessani Novaa varusteista, puoliverisen tummaruunikon, eri tarharivistä kuin Nova (niitä ruunikoita on niin monta, etten pysy ihan kärryillä), omistaja tuli sisälle ja alkoi putsata ratsunsa boxia. Jätin Novan sisälle, koska sillä ei ollut hokkeja. Poni oli ihan ihmeissään, kun toin sille muutaman siivun heinää karsinaan, enkä vienytkään häntä ulos. :)

7,5 kilometrin pyöräilymatka lumihangessa ei ollut niin miellyttävä kokemus.

No tänään mentiin sit maastoon kumminki! Juteltiin eilen illalla sen Elinan kanssa ja sovittiin treffit tallille klo 10. Elinalla on just se jo aiemmin mainitsemani, vähän Novaa pienempi, tosi nätti tummanruunikko poni Ella. Siivoiltiin karsinat ja haettiin ponit sisään. Aika nopeesti laitoin Novan kuntoon, yleensä harjailen ja paijailen sitä paljon kauemmin... :P Sain aikani penkoa Novan kaappia ennen kuin löysin sopivan ratsastusloimenkaan, nää tallillaiset kun tuntuu olevan ihan fanaattisia loimittamisen suhteen. Ensin klipataan hopotit ja sitten isketään monta kerrosta loimia päälle.

No mutta, matkaan lähdettiin ja Nova tuntui aika rennolta. Käveltiin aluksi hiekkatietä, kunnes poistuttiin pienemmälle metsätielle. Ensimmäinen ravipätkä meni ihan leppoisasti, toista ei voinut ravipätkäksi kutsua ollenkaan, kun neiti balettikavio veteli taas ihan omia hassuja askellajejaan. Pyysin Elinaa siirtymään käyntiin, kun Nova rupesi olemaan jo ihan hermoheikko. Ella toimi hyvänä peppujarruna... :D Käveltiin ja hengiteltiin, annoin Novan kulkea vähän pidemmällä ohjalla, huomaan sen rauhoittuvan sillä tavoin. 

Metsä oli tyyni, ei hiiskahdustakaan. Metsätie vaihtui jossain kohtaa sammalmättäiden seassa kulkevaksi poluksi ja leveni sitten jälleen. Ravattiin vielä kolmas pätkä ja se meni Novan osalta ihan ok, Ella puolestaan alkoi ottaa joitain tanssahtelevia laukka-askelia. Saavuttiin jyrkän rinteen, josta Elina oli jo aiemmin varoitellut, huipulle. Nova laskeutui kuitenkin tosi hienosti, malttoi asetella sievät kavionsa huolella kivikkoisessa ja juurakkoisessa mäessä. Ella sen sijaan kouhotti miniravia, mättään takaa raikuva metsälinnun räkätys oli omiaan lisäämään kierroksia vuorostaan pikkuponiin. Seuraava haaste oli traktori, joka tuli vastaan pienellä metsäaukiolla ja se raastoi Ellan hermoja entisestään. Nova kulki nätisti loppumatkan. :) Olen kyllä todella kiitollinen Elinalle, että lähti meidän mukaan! Elina sanoi lähtevänsä mielellään uudelleenkin näyttämään vaikka jonkun toisen lenkin.

Käytiin Novan kanssa vielä maneesissa päästelemässä höyryjä laukan muodossa ja vetämässä pieni loppuverkka, joka onnistui kuitenkin nostattamaan Novalle hien pintaan. Tallipihalle oli ilmestynyt kengitysauto kun kopsuteltiin sisään. Ihan älyttömän kaunis täysiverinen tamma, Venla, jota oon ihaillu ja taputellu salaa sen tarhan ohi kävellessäni Novan luo, seisoi käytävällä. Kengittäjä ei kuitenkaan ollut ryhtynyt hommiin joten päästiin helposti ohi. Heitin Novalle villaloimen ja annoin pellavat ja sitten tarhan putsaus ja takas talliin. Harjasin Novan huolellisesti ja tunnustelin sen jalat. Yleensä käytän sillä vain takasuojia, mutta maastoon laitoin myös etusuojat. Nova kurkisteli kiinnostuneena kengittäjän puuhia. Sitten jouduin häiritsemään kengitystä saadakseni Novan ulos, Novan karsina kun on käytävän perällä, Venlan edessä. Venlan omistaja vaikutti ärtyisältä ja koppavalta... 

Tallikäytävä. Novan karsina on viimeinen vasemmalla. Ps. Katsokaa, miten siistiä siellä on...

<3

 
Voi mun mussuponini, en olis taas millään halunnut lähteä sen luota, vaan halailin ja paapoin sitä siinä, ennen kun tammalla alkoi palaa käämi, kai se tajusi, että enempää porkkanoita ei ole. Sinne se jäi mutustamaan päiväheiniä. Kävin vielä lakaisemassa käytävää ja kirjoittamassa Novan päikkyyn omistajalle muutaman rivin. Siinä varustekaapeilla istuskellessani Venlan omistaja tuli myös etsimään jotakin kaapistaan. Kehuin Venlaa nätiksi, koska se todellakin on, ja kyselin siitä jotakin pientä. Omistaja vaikutti heti leppoisammalta ja muuttui puheliaammaksi, kertoi nimekseen Tiia. 

Huomasin muuten harmikseni, ettei maneesissa ollut kavaletteja, ainoastaan puomeja.. Hmm. Ehkäpä perjantaina mennäänkin sitten puomeja ja lopuksi joku pieni ristikko. 

Oon tässä miettinyt tätä mun ja Novan ratsastelua, jotakin suuntaa sille, että mihin tässä ollaan tähtäämässä. Toisaalta pidän "ratsastelusta", tavoitteettomasta nauttimisesta, yhdessäolosta, metsäpoluista ja laukasta pellon poikki. Toisaalta viime vuosien tauko on saanut mussa heräämään jonkin sortin kunnianhimon, haluaisin kauheasti kehittyä ja oppia paremmaksi.

Esteradalla entisen hoitohevoseni Banditin kanssa 2007

Mulla on jotenkin aina ollut pupu puoliksi pöksyissä esteiden kanssa. Toisaalta kiinnostaa ja kiehtoo, mutta toisaalta jännittää ja pelottaa, vaikka oon yläasteella kilpaillutkin jonkin verran seuratasolla ja paikallisen tallin omissa kilpailuissa. Yläasteesta on nyt kuitenkin aikaa jo yli 7 vuotta. Sen jälkeen oon hypännyt vain muutamia pieniä ratoja Pasdan kanssa. Pasda on kaunis puoliverinen, jolla ratsastin lukion toisena ja kolmantena vuonna. Tammalla oli vuoroin selkävikoja ja vuoroin varsa masussa, joten lähinnä maastoilimme tuohon aikaan. Pasda ei ollut mikään tätiratsu, vaan vauhtia ja säpsäkkää energiaa löytyi, varsinkin jos metsässä sattui rasahtamaan väärällä tavalla tai peura pomppaamaan tielle. Välillä tamma kuumui ja vaikutti hyvin paljon muuten Novalta, mutta ajan myötä opin tuntemaan sen pelot pelkästä kehon asennosta, joten osasin varautua niihin. Näin ollen maastoretkemme olivat melko rauhallisia.

Pasda 2010

Ajattelin huomenna aloittaa mun ja Novan estetreenit puomi/kavalettiharjoituksilla. Luin eilen pari ohutta opusta aiheeseen liittyen. Riippuen siitä miten menee, toisin sanoen saanko Novan pidettyä käsissä ollenkaan, perjantaina voisi ottaa jonkun helpon esteradan. Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi viikolla, en halua hoppuilla turhaa, vaan aloittaa "alusta" ja saada varmuutta. Kumpa pääsisin estejännityksestä/pelosta kokonaan! Suunnitelmiin saattaa tulla muutos, mikäli Päivi tai eräs Elina lähtee näyttämään meille maastolenkin.

Tämän tyylisen kavalettiradan ajattelin rakentaa huomenna.

Kouluratsastuksen saralla ajattelin ottaa meidän suuntaviivoiksi SRL:n kouluohjelmat. Aloitetaan He:B -ohjelmasta. Lisäksi haluaisin osallistua Novan kanssa johonkin valmennukseen! Se kuulostaa myös samaan aikaan huippukiinnostavalta ja hyödylliseltä, mut toisaalta pelottaa, että saan kuulla tekeväni Novan kanssa kaiken päin honkia... :D Mut joo, koulua on nyt väännetty ensimmäiset kaksi viikkoa, joten jospa huomenna niitä puomeja iik (tai maastoon)!
 

Valmennuksessa Banditin kanssa 2007

Brittiläinen sienestysponi

Kattokaa nyt tota nöpönenää :3 Ihana. Vaikutti tykkäävän meidän metsäretkestä. Samoiltiin pieniä polkuja ristiin rastiin, kun en uskaltanut kovin kauas lähteä. Nova olisi jaksanut hengailla siellä skutsissa vaikka kuinka kauan, mä olin se joka halus jo palata tallille. :D Tulipa ainakin pitkä alkukäynti ja erilainen kuin yleensä. 

Ratsastus oli jotenkin kaoottinen. Toisin kuin mun piti, en suunnitellut mitään sen kummemmin etukäteen, mikä kyllä kostautui. Kun ei oma ajatus ollut täysin kasassa ja tarkkaan tiennyt mitä ollaan tekemässä, myös poni meni ihan miten sattuu. Ei kuunnellut vaan kouhotti menemään. No sitä myöten tän kerran aiheeksi muodostui mun istunnan tarkkailu ja sen käyttö Novan jarruina. Se ohjissa roikkuminen kun ei tän neidin kohdalla suurtakaan tulosta tuota. Novaa selkeesti turhautti ympyrällä pyöriminen, mutta lopeteltiin vasta kun se kulki kauniissa muodossa myös käynnissä, eikä sipsuttanut mitään hassua pikkuravia. Ensi viikoksi kyllä suunnittelen oikeesti jotakin ja tarkkaan. Tota istuntaharjotusta ois kyl hyvä jatkaa, vois mennä ilman satulaa. Myös maastoon olisi kiva päästä ihan ratsain, tuolla tallin facebookryhmässä käydäänkin keskustelua siitä, kuka pääsis milloinkin ja kenen kanssa maastoon, mäkin huikkasin sinne jotakin. Myös ne esteet kiinnostais... Hypätessä vaan ois kiva, et joku ois nostelemassa ja siirtelemässä puomeja, ettei tarvis koko ajan hyppiä alas selästä.

Eilinen pyöräilymatka tallille tuntui vähintään loputtomalta... Ihana ilo kulki lävitseni kun vihdoin kaarsin tallin pihaan. Olin taas ainut tallilla, mutta ennen kuin olin saanut edes pellavan turpoamaan, eräs keski-ikäinen nainen käveli rehuhuoneeseen ja esittäytyi Päiviksi ja hevosensa Manuksi ja kyseli multa liudan kysymyksiä, joihin vastailin vaivaantuneena. Siivoilimme karsinamme, Manun boxi oli eri käytävällä kuin Novan. Radio soi ja talikko heilui. Novalla oli kuulemma ollut eilen lepopäivä, kuinkahan höyrypää Neiti Näpsä mahtaisi tänään olla..

Päivi lähti siivoamaan Manun ulkotarhaa ja mä hipsin tarhojen ohi Novan luo. Se on ihana kun lähtee aina portille huomatessaan, että tulen. Mistä se tietää, että juuri sitä ollaan tulossa hakemaan! Ehkä porkkanan tuoksusta mun taskuissa...? Niitä se hamuaa aina tilaisuuden tullen, ei olisi malttanut seisätäkään paikoillaan harjattavana kun taskuista tulvi ihana tuoksu.. Ehkä pitäisi hiukan hillitä itseäni, mutta on niin kiva tehdä poni onnelliseksi. :D Ja eikä, kuinka paljon Nova pitää tuosta kumisualla rapsuttelusta, ihan höhlä, alahuuli lörpöllään nautiskelee... 

"Älä kuvaa, vaan tule antamaan lisää porkkanoita ja rapsutuksia!"

Päivi ja Manu tulivat sisään ja me lähdettiin maneesille. Mun oli pitänyt suunnitella alkuviikosta tarkemmin, mitä tekisimme, mutta mieleeni oli tullut hyvin vähän mitään käyttökelpoista. Täytyy ruveta selaamaan nettiä, ennen kuin omat ideat loppuu kokonaan. Nyt ohjelmassa olisi kuitenkin avo- ja mahdollisesti sulkutaivutuksia ja ehkä kiemurauria ja...? Nova oli jotenkin tahmea ja haluton alkuverkan aikana, mutta kun ryhdyimme taivuttelemaan, tamman kiinnostus heräsi. Musta tuntuu, että oisin mikäkin huippuratsastaja, kun menen Novalla. Se osaa kaikki liikkeet niin hienosti! Kunhan vaan jaksaa keskittyä... Teimme avotaivutuksia keskihalkaisijalla, juuri sopivasti peilailuun. Ensin käynnissä molempiin suuntiin ja sitten ravissa. Nova sipsutti niin nätisti, kuin olisi tanssinut! Jossain kohden Päivi ja Manu tulivat maneesiin. Päivi ratsasti ilman satulaa, kuulemma vähän rennompi päivä tänään. Mä olin niin ylpeä ponistani, joka oli kuin olisi esitellyt itseään koko maailman parrasvaloissa! Ihana. 

Laukkasimme toisella pääty-ympyrällä ja poni sai taas vauhtia alleen. Voi sentään mikä moottori sillä on. Taas muisteltiin vähän niitä jarruja ottamalla pysähdyksiä ja uusia laukannostoja. Laukkasin ensin vain toiseen suuntaan, sillä tuumasin, että poni kuumuisi ehkä vähemmän, jos laukkaisimme pienemmän pätkän kerrallaan. Toisin kävi. Sulkutaivutuksista luovuin suosiolla, koska Nova oli selkeästi saanut tarpeekseen sellaisista tehtävistä tälle päivää. Niinpä teimme monikaarisia kiemurauria. Nova taipui pehmeästi ja meni pörhistellen peräänannossa. Niin kaunis. Laukattiin toiseenkin suuntaan. Hävetti vähän välillä Päivin silmien alla joutua ottamaan kovempia pidätteitä saadakseni Novan pidettyä jotenkuten housuissaan. Puolitoista tuntia ratsastin tänäänkin. Sen jälkeen Nova oli aivan hikinen, paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla. Käveltin pitkät loppukäynnit ja Päivin kanssa puhuttiin, että voisi lähteä yhdessä maastoon joku päivä kun satutaan tallille samaan aikaan. Tai mä sitä ehdotin. :D Olisi kiva, jos joku näyttäisi meille jonkun lenkin ja Novakin olisi varmasti rauhallisempi, jos mukana on toinen hevonen. 

Neiti Hikihattunen. <3

Tallille oli ilmaantunut ainakin 6 uutta naamaa sillä aikaa kun olimme olleet maneesissa. Tai ehkä joku niistä oli tuttukin, mutta mulla on niin surkea kasvomuisti... Heitin hikihatulle villaloimen selkään ja ruokaa kuppiin. Vein hitaasti tavaroita paikoilleen ja putsasin niitä huolellisesti, jotta Nova ehtisi kuivua. Samalla tarkkailin tallillaisia. Suurikokoinen suomenhevonen sai huutoja osakseen, kun ei nostellut kavioitaan kuten oli pyydetty. Kaunis siro tummanruunikko oli tullut juuri ilmeisesti maastolenkiltä ratsastusloimi selässään. Sillä aikaa kun kävin putsaamassa Novan tarhan, ainakin puolet tyypeistä oli kadonnut. En olisi millään halunnut viedä Novaa ulos, vaan jäädä sen kanssa karsinaan lämmittelemään saman viltin alle... Jos Nova olisi mun oma, varmaan muuttaisin sen luo! 

Nyt sitten kehittelemään ohjelmaa huomiselle. Mietin, että alkukäynnin sijaan veisin Novan metsään kävelylle. Ja voi vitsit, kun mieli tekisi päästä kokeilemaan pieniä pomppuja! Nova on entinen kisaponi ja kuulemma rakastaa esteitä. Mua vaan pelottaa, etten pysy sen perässä, itse oon hypännyt viimeksi varmaan 6 vuotta sitten. Ehhehh...